Inspired by Partricia - New green bag!

Terkkuja HeValta. Kuten eilen uhosin, tänään piti saada kunnon väriruiske tervehtymisen kunniaksi habitukseeni. Holly & Whiten laukku kutsui itse itsensä kainalooni ja nyt olemme jo parhaat kaverukset. Täydellinen laukku ja vieläpä Lindexin kohtuullisin hinnoin! My lucky day!



Nyt nokka kohti Oulua! Palataanpa taas asiaan.

Tyylinero Patricia Field

Tajusin tänään erittäin omituisen asian. Miksi, miksi en ole käynyt viidellä New Yorkin reissullani stylisti Patricia Fieldin kaupassa, vaikka olen tiedostanut tämän putiikin olemassaolon ja aina halunnut pistäytyä siellä!? En osaa vastata miksi. Ehkä sen takia, että nyt on pakko rueta plänäämään reissua kaupunkiin pikavauhtia epäkohdan korjaamiseksi.

Ruma Bettyä katsellessani tänään ymmärsin, että stylistin täytyy olla nero, jos hän pystyy saamaan sydämen suorastaan pakahtumaan tv-hahmojen vaatteiden ja tyylien ihanuudesta. Ja näin minulle käy, kun katson Ruma Bettyn, Paholainen pukeutuu Pradaan, Himoshoppaajan tai Sinkkuelmää hahmojen tyylejä (jokaista sivuosan esittäjää myöten). Jokainen yksityiskohta on harkittu täydentämään henkilön persoonaa täydellisesti ja asut välittävät oikeanlaisen tunnelman kuhunkin tilanteeseen ja kohtaukseen. Kaikkien näiden ajatonta tyyliä tihkuvien elokuva- ja sarjahelmien takana on Patricia Field ja tästä hyvästä hän ansaitsee saada oman postauksensa arvovaltaisessa blogissani.

Teräsnaiset Meryl ja Patricia.

306 Bowery New York. Se paikka, missä minun olisi pitänyt käydä...



Ruma Betty on ollut vuosien varrella sairauslomien vakiokalustoa. Kun tällä tavalla viimeisena saikkupäivänä nauttii annoksen muotivitamiinien eliksiiriä, niin sitten jalkautuessa kotoa ulkomaailmaan, voikin lähteä heti väriä ja asennetta hehkuvana liikkeelle ;) Naisenergiapotku New Yorkin kaduilta verkkokalvoille ja menoksi!



Ruma Betty on paletti persoonia eri muotihierarkian tasoilta, jossa kaikilla henkilöillä on oma vahva tyylinsä, joka tekee heistä niin rakastettavia. Muotikatastrofeja sattuu ja tapahtuu ja se on hauskuutusta parhaimmillaan makuuni. Rakastan Suarezin perheen kotikutoista, värikästä, Meksiko-tyylistä sisustusta ja vaatetusta, mutta samoin rakastan Mode Magazinen huippuunsa hiottuja muotifigureita, joiden tyylikkyys on jopa kammottavan virheetöntä. Ällöttävän ihanan täydellistä tv-herkkua parhaimmillaan arjen vastapainoksi.

Patricia Field saanut kainaloonsa hurmaavat Justinin ja Amandan Ruma Bettystä. Näiden veijareiden kanssa luulisi olevan hauskaa työskennellä.

Meryl Steep kuvitteellisen Runway-lehden päätoimittaja Miranda Priestlynä. Mikä suoritus lempinäyttelijättäreltäni. Ja mikä tyyli!



Anne Hathaway Andy Sachsina tämänkin kevään trendiväri vihreässä. Toimii!




Patrician stailauksissa ei pelätä levottomankaan värikkäitä yhdistelmiä  - me likes.




...eikä pöyhkeilevää koreutta, ihanaa :D

Karkkia silmille.




Kuten oli puhetta, hyvällä stailauksella voidaan kuvittaa persoona, tilanne ja tunnelma. Tässä hyvä esimerkki siitä.



No words.
Rebecca Bloomwood toimii minulle ehdottomasti paremmin kirjana kuin leffana, mutta kyllä tätä tyyliä katselee mielellään.
Tiedän, että olen vähän turhan koreasta tykkäävää skandinaaviksi, jonka takia tuo Amerikan ihmemaa minua niin viehättää. Mutta tänään, kun tajusin, että Patricia Field on yhdistävä tekijä näissä minua ihastuttavissa tyyleissä, niin olin taas iloinen siitä, että lähdin opiskelemaan muotitoimittajakurssille. Pitää saattaa itsensä niiden asioiden äärelle joita rakastaa. Ehkä jonain päivänä minäkin löydän oman juttuni, jossa olen yhtä hyvä kuin Patricia on luomaan näitä muotisydäntykytyksiä miljoonille naisille (ja homomiehille) eri puolella maailmaa. Villi veikkaukseni on, että ensiaskel oikeaan suuntaan on keskittyä rohkeasti olemaan se kuka on ja tykkäämään siitä mistä tykkää. Vaikka se olisikin liian sokerista joidenkin makuun...

Tässä minä ja ystäväni 40 vuoden päästä ottamassa kuvaa blogia varten ennen lounalle lähtöä. Tyyli ja oma juttu on vihdoin löytynyt ;D

Palmusunnuntain runsaudensarvi

Hiljaisuus tuntuu korvissa, kun talo on tyhjentynyt viikonloppuvieraiden jäljiltä. Kolme päivää hujahti hetkessä, vaikka ei tehty oikeastaan juuri mitään. Kolme neljästä meillä yöpyneestä tytsistä oli toipilaita, joten viikonloppu sujui tällä kertaa pyjamaparty-meiningeissä siskonpedin äärellä. Äsken jalkauduimme kuitenkin sen verran, että siirryimme toiseen jengitaloon Munkkiniemen kulmille ja istuimme alas kaupungin parhaaseen brunssipöytään Miksulle.





Ystäväni ovat varsinaisia top chef -guruja ja tälläkään kertaa brunssi ei jättänyt ketään kylmäksi ja ähkyttä. Munia, pekonia, kasviksia, hedelmäsalaattia, mysliä, turkkilaista jogurttia, mustikoita, valkosuklaahippuja, amerikkalaisia pannukakkuja, mustikkavaahterasiirappia, sokeritikkuja, peanutbutter-cookieseja, mimosaa, voileipiä, kusmi-teetä, kahvia, persiljavettä... Vieläkö joku ihmettelee, että miksi olen vähän pullukka? :D

Kiitos Vippe, Soikka, Äppä, Miksu, Mirkkis, Kc, Mikko013, Henkka ja Maksu tästä viikonlopusta ja seuranpidosta <3 Töölö vetäytyy jatkamaan toipumista palmu(sunnuntai)n rauhaan tutuksi käyneelle kotisohvalle.

Havaintoja toipilasviikolta

Neljä päivää leikkauksesta on kulunut ja taitaa olla aika palata pikkuhiljaa takaisin kuvioihin. Entistä ehompana! Kulunut viikko on ollut "mielenkiintoista" aikaa, mutta ei mennä siihen sen syvemmin. Omituisena kuriositeettina mainittakoot kuitenkin, että neljä reikää mahassa omistavana, yllättäen paras ja siedettävin asento on ollut roikkua pää alaspäin ja olen nukkunut öitäkin suorastaan akrobaattisissa asennoissa. Sisäinen, kauan kadoksissa ollut joogi minussa on löytynyt?

Tätä sutjakaampiakin asentoja ja monimukaisempia alustavirityksiä on nähty.
Sairausloman voi kuvitella mielessään ajaksi, jolloin nukutaan makoisasti univelkoja, luetaan naistenlehtiä ja nautitaan ihanista hömppäleffoista. Nuo tekemiset ovat saaneet todellisuuden koitettua hieman eri sävyn ja voisi puhua enemmin sinnittelystä kuin nautiskelusta, mutta on jotakin kaunistakin tähän viikkoon mahtunut:

1. Maljakoissa on kukkia. Ja on ollut todella aikaa katsella niitä.
2. Huomiota ja hemmottelua on tullut rakkailta monin eri tavoin: puhelimen, vierailujen, lahjojen ja jopa pannukakun leipomisen muodossa! <3
3. Pakkasessa käveleminen korttelin verran liikenteen saasteessa on tuntunut raikkaalta ja jännittävältä seikkailulta - kuin suuri maailma kaikilla aisteilla ensi kertaa!
4. Naurattavien asioiden määrä. Kun ei kärsisi hekottaa ja tuntuisi, etteipä paljon nauramisen aihettakaan ole, niin on ollut hyvä huomata, että naurun aiheita on aina. Tikit ovat venyneet ja paukkuneet useaan otteeseen, kun ollaan käkätetty mun vaivaisuudelleni.
5. Asennot. Viikon luksukkain hetki oli tänään, kun kyljellä makuu onnistui ensi kertaa. Katon sijaan pystyi katsomaan teeveetä makuuasennossa, joka oli suuri harppaus kohti kaikkivoipaisuutta!

Näillä eväillä sitten viikonloppuun ja vastaanottamaan tyttöjengejä Helsinkiin! Parin henkisen ninjapotkun myötä hyvää yötä kaikille!

Mukana kuvakisassa

Terkkuja täältä sairasvuoteelta. Julkaisempas tämän aiemmin aloittaneeni postauksen nyt, kun jaksan hetken jo olla pystyssä. Inkan blogista löytyi taas mielenkiintoista asiaa ja päätin osallistua hänen tavoin kuvakisaan (Inkan kuva on kyllä ihan päihittämätön, kannattaa kurkata).

Skyscannerilla on meneillään bloggaajille suunnattu valokuvakisa, jossa haetaan lungia lomailuhetkeä pikseleiksi ikuistettuna. Minä valitsin kilpailuun Central Parkissa otetun keväisen piknik-aiheisen kuvan, jota katsoessa sieluni lepää. Voi kuinka mielelläni palaisin tuohon hetkeen, levittäisin viltin tuuhealle, vihreälle ruohikolle ja avaisin eväskorin ystävien kanssa. 

No, näin leikkauksesta toipuvana, minulla on aikaa haaveilla, ja mikäpä parempi kuin matkustaa haaveissaan keväiseen New Yorkiin. Veikkaan, että paraneminenkin saa alleen tuplavauhdin, kun palaa muistoissaan näihin onnen täyttämiin hetkiin.


Osallistun Skyscannerin bloggaajakilpailuun.
Liity kisaan klikkaamalla linkkiä ja voita 200€ matkalahjakortti!

Ostostelua Victoria's secretiltä

En ole kummoinen nettikaupoista ostostelija (tilipussin ja suomalaisten palveluammattien onneksi), mutta tilasin hiljattain rintsikat Victoria's secretin verkkokaupasta. Kyseinen merkki on mielestäni ylivertainen alusvaatetoimija houkuttelevalla brändillään (kaikki taitavat tuntea maailmankuulut muotinäytökset), laadukkailla ja kauniilla tuotteillaan sekä toimivalla palvelukonseptillaan. Minulla on pelkästään hyviä kokemuksia jo useiden vuosien ajalta merkin laadukkuudesta. Kerronpa vähän ostoskokemuksestani, nimittäin olen viime aikoina itse kiittänyt blogeja hyödyllisistä vinkeistä mitä erilaisimmilta aihealueilta. Blogit rules! :)



Olen käynyt Victoria's secret -ketjun liikkeissä Amerikan reissuillani ja saanut sitä kautta tietoon oman kokoni. Liikkeissä on mainio systeemi, jossa myyjä ottaa mitat ja tuo boxin sovituskoppiin. Laatikko on täynnä erilaisia rintsikkamalleja omaa kokoa, ja sitten vain sovittelemaan, että mikä on juuri itselle parhaiten istuva malli. Kun sitten on pari mieluisinta mallia tiedossa, voi pukea ylleen ja lähteä kiertämään tätä alusvaatteiden karkkikauppaa. Myyjätär availee laatikoita ja näyttää, että missä kuoseissa ja väreissä valittua mallia on saatavilla. Sitten vain valitsemaan!

Nyt kotona sitten tarkistin olemassa olevista alusvaatteistani mallin ja koon ja sitten vain nettikauppaan klikkailemaan. Valitsin Dream Angels -mallista tällä kertaa valkoiset kukkakuvioiset kaunottaret, joissa välkkyy pieniä timantteja pitseissä. Arjen luksusta! Suomessa ei mielestäni ole maailman helpointa löytää isompia kokoja kauniissa malleissa vaan ne ovat vain keskiarvoihmisten herkkua.

Paketti saapui kotiin todella nopeasti sen jälkeen, kun oli käynyt maksamassa tullimaksun verkkopankissa. Eli tämä on syytä ottaa huomioon: nettikaupassa tehtyyn ostoon ei sisälly tullimaksut vaan se tulee maksaa jälkikäteen. Tästä tulee viesti sähköpostiin ja muistutus tekstiviestillä. Tullimaksu oli noin 15 dollaria rintsikoideni osalta.

Kaupasta ostettaessa tuotteet kääritään vaaleanpunaiseen silkkipaperiin ja tyylikkäisiin kovapintaisiin paperikasseihin. Netin kautta tilatessa on mahdollista saada kassi ja lahjapaperiin pakkaus lisämaksusta.

Kylläpä tulee ikävä Amerikkaan taas. Siellä osataan luoda elämyksiä ja minun leikkisään mielenlaatuni se kyllä sopii! :)

Kuvat: Googlesta

* Girl Power *

Parempi sanoa, niin on sitten ainakin varoitettu. Ensi viikonloppuna kaksi (toodella pahamaineista) tyttöjengiä kohtaavat Helsingissä ensimmäistä kertaa. Kalenterisähläykseni takia tulin kutsuneeksi sekä lapsuus- että opiskelukavereista koostuvat ystäväjengini kaupunkiin samana viikonloppuna ja nyt on vaarana, että kaupungista loppuu tämän seurauksena höyhenet, kultareunaiset käsipeilit ja pastellivärit, mutta eipähän ainakaan ole tyttöenergiasta puutetta. Teitä on varoitettu. Koko cosmopoliitti konkkaronkka on pian täällä. Helsinki Girl Weekend - Sinua Odotetaan!






Mikko saat sääkin tulla, mutta omalla vastuulla.










































































En_malta_odottaa!!!

Hyvän mielen päivä

Alkuviikkoni oli jotenkin apeuspainotteinen. Mutta tänään oli niin hyvä päivä, että se ansaitsee oman hyvän mielen postauksensa. Kaikki alkoi aamupäivällä. Kaikki neljä työkaveria, jotka olen taivaan lahjana saanut, tulivat vuorotellen pyytämään minua syömään. Siis kaikki neljä! Olin niin mielissäni, sillä viime vuonna tunsin itseni usein tosi yksinäiseksi töissä epäpoliittisuuteni takia. Ja nyt minulla on siellä neljä ystävää pomoni lisäksi =)

Sain suklaapaketin kiitokseksi siitä, että olin käynyt auttelemassa yhtä frendeistäni vierasryhmän kanssa. <3 Lahjaa ei olisi tarvittu, mutta siitä tuli tosi iloinen mieli. Lisäksi saimme luomumaistiaisia Lapista tänään, sekin oli tervetullut herkkuhetki päivään.

Onnistuin myös tykkäämään päälle valikoituneesta "vanhasta rätistä", joksi olen jo tunikani ehtinyt tuomita, kun olen ollut siihen niin kyllästynyt ylikäytön takia. Pieni tauko teki terää ja jakkupuvun jälkeen oli ihanaa kopsutella cowboy-buutseissa ja rennossa asussa.

Eräs pitkänlinjan kansanedustaja oli tänään jostain syystä kiinnostunut tutustumaan minuun hissimatkalla ja sen jälkeen käytävällä kulkiessamme - sekin oli hassua! Hän kätteli ja halusi kuulla kuka olen ja mitä tykkään työstäni ja sitten jatkoi matkaansa. Oli mukava tulla huomatuksi. 

Ja vielä yksi mukava hetki tulee mieleen päivältä. Sain tekstarin Makelta, jossa luki, että olen sen paras ystävä ja, että se tykkää musta *punastusta* <3

Töiden jälkeen hipsin salaiseen pakopaikkaamme (Salutorgetiin), jossa treffaamme ystäväni Kirsin kanssa säännöllisesti teekutsujen merkeissä. "Kello viiden tee kerran kuussa pelastaa murheelta kuin murheelta" kirjasimme muistiin tänään. Oli aivan mahtavaa ja taas pompin voimaantuneena kotiin höpöttelyjemme ja Amerikasta haavelujen jälkeen. Sainpa kaiken lisäksi tarjoilut vielä lahjaksi, voiko näin paljon ystävällisyyttä mahtua yhteen päivään?!

Matkalla kotiin ihastelimme Samujin putiikkia Espalla. Suomalaista suunnittelua ja tyylikästä esillepanoa, hyvällä mielellä sitä rakastaa koko kaupunkia näemmä :)



Illan päätteksi lähdin energisenä uimaan Foreverille. K oli antanut ohjeeksi uida 40 kertaa päästä päähän, joka on muuten puolet vähemmän kuin mitä se vesipeto itse ui alle tunnissa puolet pidemmässä uima-altaassa! Ja minä sitten vettä kauhomaan tokaluokan aikaisilla uimataidoillani (sen jälkeen lakkasi uimaopetus meikäläiseltä ihottumaongelmiin). Sain uitua puolessa tunnissa 20 kierrosta ja olin ihan poikki. Siis 560 metriä vain :D En taida olla kovin hyvä uimaan. No ei se mitään. Kun lähdin kotiin, juoksi nuori herrasmies avaamaan minulle ulko-oven. Tottakai, tällaistahan elämäni on aina (not) ;DD

Kotona vielä koneen aukaistuani sain kuulla, että opiskelukaverini lähtee ensi kesäkuuksi New Yorkiin opiskelemaan samaan kouluun ja samaan asuntolaan kuin missä minä olin pari vuotta sitten! Mah-ta-vuut-ta! Pääsen seuraamaan hänen kauttaan unelmieni kevättä ikäänkuin uusintaversiona uuden esittäjän näköisenä. =)

Mikä sitten teki päivästäni näin erityisen? Vastaus on helppo: Ihmiset, jotka huomasivat ja välittivät. Niin simppelisti maailmasta tulee parempi paikka. Mitähän kivaa sitä voisi itse huomenna pistää jakoon jollekin toiselle kiitoksena tämän päivän ilopilkuista?

Haaveista ja itsensä löytämisestä

Bloggarin ja kolmikymppisen elämä ei ole helppoa. Haluaisi olla aina hyväntuulinen ja kevyt, vaikuttamatta silti kevytkenkäiseltä. Haluaisi olla jo löytänyt itsensä ja matkalla kohti unelmiaan joka osa-alueella elämässä. Mutta en onneksi ole ainut, joka pohtii kysymystä - mikä minusta tulee isona? Luin Hearts & Minds -blogin Sannan pohdintoja uravalinnasta ja tuli olo, että haluan itsekin sivuta vielä samaa aihepiiriä vähäsen.



Välillä haluan hirveästi uskoa, että kaikki on mahdollista haluavalle sydämelle. Ystäväpiirissäni on ihmisiä, jotka ovat tehneet rohkeita hyppyjä tuntemattomaan ja ne ovat kannattaneet. Jos sydän sykkii maailman näkemiselle, kokemuksille ja seikkailuille - voisiko siihenkin tarttua ja vain lähteä? Voiko siihen yhdistää ammatin? Vai onko päässäni vain romanttisia kuvitelmia Balilla pyöräilystä Eat Pray Loven tyyliin ja talon kunnostamisesta Toscanan auringon alta? Maailmalle lähtemistä kuun siltaa pitkin kuten Mamma Mian loppukohtauksessa? :) Ainahan näitä asioita kuitenkin joku oikeastikin tekee.



Sehän on selvää, ettei ikinä ei ole liian myöhäistä haaveilla ja unelmoida. Mutta onko silti olemassa parasta ennen päiväys? Eilen kun ripustimme pyykkejä, Make sanoi, että on järkevää toteuttaa haaveita aina kun siihen on mahdollisuus. Ikinä ei voi tietää, että sairastuuko joku läheinen tai istuuko kohta vaikka itse pyörätuolissa. Tai tapahtuuko jotain muuta, joka oikeasti rajoittaa elämää. Välillä on vaikeaa pallotella järkevyyden ja liiallisen varovaisuuden kanssa. Nämä ovat näitä hyvän ajan ihmisen ongelmia, kun ei tarvitse taistella eloonjäämisen takia.

Kuulimme eilen, että it-firma, jossa Make on töissä, myydään, joka tietysti tässä vaiheessa herättää kysymyksiä. Pitääkö alkaa varautua jotenkin kaiken varalta? Mutta eikö juuri se ole antautumista epävarmuuden vietäväksi? Tulimme siihen tulokseen, että emme ala pelkäämään mitään ainakaan tässä vaiheessa. Firmat voivat vaihtaa omistajia ja ihmiset työpaikkoja. Tai alaa. Kai nyt kahdelle tahtovalle sydämelle jotain aina löytyy tästä maailmasta. Suurempi haaste on tietää, mitä todella haluaa ja ottaa se. Sitähän voi mennä vaikka harmaan kiven läpi, kun vain tietää mitä tahtoo.

Tekisi mieli tehdä gallup, että kuinka moni tuntee tietävänsä mitä haluaa elämältä? Onko tämä epäselvyys yleinenkin ongelma?

End of an Era

Olipahan viikonloppu! Meillä on ollut oma asunto Oulussa seitsemän vuotta ja tällainen tavarahiiri kuin minä on näemmä ehtinyt täyttää nurkat ja kaapit siinä ajassa kiitettävän tehokkaasti. Kun muutimme reilu vuosi sitten Helsinkiin, oli meillä maailman helpoin muutto, sillä pystyimme jättämään kaiken tarpeettoman Ouluun. Nyt pohjoisen tukikohtamme kuitenkin menee vuokralle kokonaan, joten on on tullut aika kohdata taakse jätetyt tavarat.

Tässä tuli sitten se sopivan pakottavan hyvä syy alkaa siihen myyntihommaan, jonka kerroin olevan minulle jotenkin epämiellyttävä juttu. Mutta projektiin ryhtyminen tuotti tulosta jo tämän viikonlopun aikana! Taakse jättämämme tavarat osoittautuivat löydöiksi joillekin toisille ja matkakassa alkoi karttua mukavast ;)





Meidän ihanat nykyiset kämppis-vuokralaiset järjestävät kotikirppiksen asunnossa parin viikon päästä. Valmistauduimme tyhjennysmyyntiin kuvaamalla ja hinnoittelemalla kaikki tavarat sekä laittamalla ne esille asunnossa. Hommaa oli melkoisesti. Lisäksi ehdimme tavata rakkaita kahdella paikkakunnalla ja käydä päivän töissä, joten voi sanoa, että aika on käytetty harvinaisen hyvin viimeisen kolmen päivän ajan.

Kotimme Oulussa on toiminut lukuisten eri teemabileiden ja kokoontumisten tyyssijana. Sisustusta ja huonekaluja on pöyritetty mielin määrin, niin että ruokapöytä ja parisänkykin ovat saaneet välillä kuulua olohuoneen varustukseen. Asunto on ollut meidän ensimmäinen oma koti, jossa on saanut olla juuri niinkuin on itse parhaaksi nähnyt. Nyt nämä seinät tulevat tarjoamaan kokemuksia ja muistoja uusille ihmisille. Toivottavasti he voivat viettää siellä yhtä onnellisia hetkiä kuin me olemme siellä kokeneet.

Loppuun muutama fiilistelykuva aina vuodelta 2005!