Oman elämänsä Sandy Cohen


Ajoimme mökille pohjoiseen perjantaina. Lähtötilanteeni mökkeilylle oli tällä kertaa hyvin toisenlainen kuin aiemmin. Uuden kodin myötä kauniissa lehtimetsässä kävely ja merelle tuijottelu kuuluvat päivittäisiin rutiineihini valmiiksi, joten mökille saapuminen ei aiheuttanut samanlaista rentoutumisen tunnetta kuin ennen. Olenko menettänyt tatsini mökkeilyyn jälleen, parahdin mielessäni!

Mökin pihalla meitä ympäröi armeijallinen hyttysiä ja karulta tuntuva männikkö. Kun Make alkoi puhua 'haravoinnista ja hyötyliikunnasta' samassa lauseessa, sisälläni kasvoi paniikki. Mietin keinoja paeta Helsinkiin etuajassa.

Mökkeily ei ole koskaan ollut luontainen juttuni. Aikuisiällä olen opetellut pitämään siitä tunnelmallisena breikkinä hektisestä kaupunkielämästä. Olen myös halunnut päästä sisälle "lajiin" ymmärtääkseni, miksi se viehättää rakastani niin kovasti. Aikoinaan pääsimme kiistoista eroon sopimalla, että mökki- ja New York -ikävään tulee suhtautua puolin ja toisin yhtä suurella vakavuudella – vähätellä ei saa. Nimittäin kun pääsee eroon tunteesta, että pitäisi olla jotain muuta kuin mitä on, hommat alkaa sujumaan.


Vastaus kaikkeen löytyy aalloilta

Eilen lämpömittari naksahti kesäisiin lukemiin ja pääsin kaivamaan sup-lautani ja oman elämäni Sandy Cohenin taas esiin. O.C.-sarjan hahmo, Sandy, kulkee omaa polkuaan ja etsii aina tilaisuutta livahtaa surffaamaan aalloille. Olen alkanut ajatella Kaliforniaa ja Sandyä aina, kun kannan lautaani vesille.

Löysin tänä kesänä elämänviisauden, joka oli niin hyvä, että se piti kirjoittaa ylös:

"When in doubt, paddle out." 







Ja niin löytyi vastaus mökkeilyn mielekkyyteenkin merestä. Kun pääsin kastamaan varpaat kuohuvaan Pohjanlahteen, työntämään lautani vesille ja keskittymään tyrskyjen päällä pystyssä pysymiseen, loksahti kaikki paikoilleen. 

Illan viileyttä huomaamatta hyppäsin laudan päältä uimaan. Ihastelin joka solulla merta ja taivasta, jotka kerrasta toiseen ovat aina täysin erilaiset. Aika oli pysähtynyt ja ryhtynyt juoksemaan samanaikaisesti mereen päästyäni.

Makoisista löylyistä myöhemmin takaisin mökkiin kävellessä katselin kuivumassa olevia vaatteita ja tunsin mökin heränneen eloon. "Ei kai meillä sittenkään mitään kiirettä ole minnekään..." kuiskasin illalla viimeisenä Maken korvaan loma-aikatauluihin viitaten. Hymyn pystyi kuulemaan pimeässä.

Ennen nukahtamistani ajatukseni vaelsivat sisustusputiikkeihin Kaliforniaaan, Floridaan ja Havaijille, joissa olen hypistellyt myynnissä olleita kylttejä teksteillä kuten "Home is where the waves are" ja " Life's a beach". Propaganda on purrut tai sitten ne ovat oivaltaneet siellä jotain, jonka minäkin olen nyt löytänyt. 

"You can't buy happiness, but you can buy a surfboard. That's pretty close." Onneksi tartuimme syöttiin.

4 kommenttia

  1. Ihana postaus, ja Sandy Cohen <3 Pitäisikin katsoa O.C. taas läpi, ellen olisi tehnyt sitä viimeksi vuosi sitten :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Heidi, hih me ollaan kyllä kuin kaks marjaa! Tää on aina vaan pakko todeta! :D <3

      Poista
  2. Kaikki paitsi vesilläolo on turhaa..

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!